CASE: Koodisanana kitakeräys

Signed: 007 | 05-11-2014

Keskiyöllä, pari vuosikymmentä sitten raskaat pisarat piiskasivat ruotsalaisen kaupungin seurakunnan hautausmaan kivimuuria, ruosteinen takorautaportti kirskahti äkisti saranoillaan aiheuttaen karmivan äänen pimeyteen. Tällä säällä ei kukaan liikkuisi vapaaehtoisesti ulkona. Salaman välähtäessä häivähti tumma hahmo hautausmaan portista sisään. Märällä sorakäytävällä narskui vaimeat askeleet kun hahmo lähestyi kaivantoa, kansi kammettiin sivuun, salamavalo välähti muutaman kerran paljastaen enteellisesti tulevan luurangon komerossa ja pimeydestä kuului murahdus: kita...

Täten alkoi kekseliäs ja loputon syväkeräysmanipulaatio vallata maailmaa. Asiakkaita tuli ja kita perustettiin lähes yhtä aikaa. Vauhti kiihtyi ja ensimmäisenä kitoja upotettiin erityisesti Kuninkaallisen Suomen koskenperkausjohtokunnan jatkajan roskaisille levikkeille.

Kaikki näytti hyvälle, patentti myönnettiin, mutta paltamon synkässä korvessa, kaarihallin päässä kainuun enkeli touhusi lasikuituhuuruissaan oman kitansa kanssa. Kehtasipa vielä ehdottaa suomen katkaisemista kahteen reviiriin Oulun korkeudelta kuten velivenäläinen aikoinaan. Eikun sivistyneesti käräjille. Suomen oikeuslaitoksen eri asteilla on melkein yhtä hyvä hissiefekti kun linnanmäen huvipuistossa: vastaan-puolesta-vastaan ja niin meni kidalta patentti ja paljon rahaa mutta maine kasvoi.

Patentin menetys toi kasvavaa kilpailua Haastajasta Luowiin Oveliin ja DeepSiiloihin. Kidoista kiinnostuivat tiemestareitten jälkeen myös kuntien virkamiehet, joissa oli paljon insinöörejä. Heille piti kehittää uusi matemaattinen kaava: kidan edullisuus lasketaan siten, että ensin tiedetään lopputulos, jonka jälkeen yhtälöön sijoitetaan taaksepäin sopivat luvut, jotka yllätys-yllätys osoittaa kidan etevyyden. Laskelma oli vain insinöörejä varten, muut kyllä ymmärsivät kidan ominaisuudet vähemilläkin perusteluilla.

Asukkaat ja käyttäjät tykkäävät varauksetta kidoista ja niitten ominaisuuksista mutta tyhjentäjät jakautuvat eri leireihin: puolesta ja vastaan. Kiivaimpina aikoina kuskit peruuttelivat käskystä kilpailijan kitoja ”vahingossa” ruttuun ja virallinen selitys oli, että vain alkuperäinen kestää. Teknisiä yksityiskohtia plagioitiin vuorotellen tyyliin: oma on aina itse kehitetty ensimmäisenä, mutta ainakin parempi kun naapurin tekemä. Tuotekehitystä tuokin tapa toimia, kuten koodinimen käytön valvontakin. Uusi henkilökunnan motivointityylikin kita-alalla lanseerattiin: olette täällä töissä, kun en itse ennätä kaikkea tehdä.

Aluksi kita oli muodoiltaan luonnollisen pyöreä, ei hankalia nurkkia. Uusi kitojen sukupolvi on kantikas, pyöreää vähemmän tilaa vievä, mutta hankalampi tyhjentää. Tänä päivänä osa kitamallistosta lähestyy jo perinteisiä jäteastioita, koska niitä ei kaiveta maahan. Katoaako syväkurkku, vai kehittyykö kalusto imemään sisukset kidasta niin ettei nostoja tarvita ?

Tiedustelee Agentti – ympäristöagentti.